Askelaid

Alaraajaongelmat

Alaraajakivut aiheutuvat usein jalkojen virheasennoista. Nämä virheasennot johtavat usein erilaisiin kiputiloihin ja haittaavat päivittäistä liikkumista. Useimpiin näistä vaivoista saadaan apu alaraajafysioterapiasta.

Epämääräiset lonkka- ja polvivaivat

Diagnoosina: kondromalasia, polven anterioriset kivut, hyppääjän polvi jne.. (alaraajalinjaus ja sen hallinta)

Ponnistukset, kyykyt ja askelkyykyt ovat tyypillisiä liikkeitä, joissa alaraajalinjauksen pettäminen aiheuttaa ongelmia. Ongelmat voivat johtua heikosta lihasaktivaatiosta nilkan alueella, mutta usein myös heikosta lonkan hallinnasta etenkin gluteus mediuksen toiminnasta. Tyypillisin linjausvirhe on polven painuminen ns. sisäänpäin ja lonkan tippuminen ulospäin linjalta 2. varvas – polvilumpio – lonkkanivel. Tällöin koko alaraaja on varattuna sisäkierrossa.

Tämäntyyppisen ongelman korjaamiseksi pyritään oppimaan pois vääristä ja kuormittavista liikemalleista ja parantamaan hallintalihasten voimaa ja aktivaatiota.

Alaraajojen pituusero

Alaraajojen pituusero voi olla syy moneen ongelmaan. Mikäli sinulla on toistuvia toispuoleisia kiputiloja alaselässä, lonkassa tai jopa polvessa, se voi olla seurausta alaraajojen pituuserosta.

Myös asentoa tukevien lihasten jatkuva toispuoleinen jännittyneisyys (avaavista käsittelyistä huolimatta), selän skolioottisuus, voivat johtua alaraajapituuseron aiheuttamasta väärästä lantion asennosta.

Pituueroa korjataan yksilöllisillä tukipohjallisilla sekä lihasharjoitteilla

Vaivaisenluu (Hallux Valgus)

Vaivaisenluu tarkoittaa isovarpaan kääntymistä kohti viereistä varvasta. Tyvinivelen ulkoreunalla on nivelpussi, joka saattaa tulehtua ja ärtyä puristuksen johdosta. Poikittaiskaaren laskun ja nilkan liiallisen sisäkierron (ylipronaatio) on huomattu altistavan vaivaisenluulle. Kapeiden kenkien käyttö on merkittävä ulkoinen altistava vaivasenluulle.

Mikäli jaloissa on edellä mainittuja virhemalleja, tukipohjallisilla ja yksilöllisillä harjoitteilla pystytään ehkäisemään vaivaisenluun syntymistä. Myös jo syntyneiden vaivaisenluiden kiputiloja pystytään lievittämään ja jopa poistamaan tukipohjallisilla. Joissain tapauksissa leikkaushoito on kuitenkin välttämätön, varsinkin silloin kun virheasento on voimakas. Perintötekijöillä on havaittu olevan yhteyttä virheasennon syntyyn.

Penikkatauti

Penikkatauti on sääriluun joko sisä- tai ulkosyrjän kiputila, jossa lihakseen kohdistuva rasitus tai venytys kipeyttää lihaksen kiinnityskohtaa luussa. Ensimmäisessä vaiheessa lihas ns. ylirasittuu ja aineenvaihdunta sekä verenkierto huononevat. Se saa aikaan kipua itse lihaksessa sekä ympäröivissä kudoksissa. Kun rasitus jatkuu pidempään, lihaksien ja luiden välissä oleva luukalvo tulehtuu, jolloin voimakas kipu kohdistuu joko luun ulko- tai sisäreunaan. Sisäsyrjän kipu johtuu yleisimmin takimmaisen pohjelihaksen ärsytystilasta ja ulkosyrjän kiputila taas etulihasaition lihasten ärsytystilasta. Jos kipuun ei vieläkään puututa, tämä saattaa johtaa rasitusmurtumiin luun pinnalla.

Kipujen taustalla on usein kävelyn virheasento, jolloin lihakset ylivenyttyvät joka askeleella. Tyypillisin penikkataudille altistava tekijä on nilkan suuri sisään kiertyminen (ylipronaatio). Tukipohjallisilla pystytään korjaamaan jalan virheasentoa ja sitä kautta estämään lihasten ylivenymistä ja poistamaan kipu. Lisäksi harjoitteilla saadaan rentoutettua säären seudun lihaksia. Avaavilla käsittelyillä saadaan akuuttia kipua lievitettyä nopeasti.

Plantaarifaskiitti (Kantakalvon tulehdus)

Jalkapohjan kalvojänne on jalkaholvia osaltaan ylläpitävä tukirakenne. Juoksusyklin aikana kantapään koskettaessa maata varpaiden ollessa neutraaliasennossa kalvojänne rentoutuu ja sallii jalan kaaren voimakkaan laskeutumisen. Ponnistuksen edetessä varpaita kohden jänteen (windlass) ”vintturiefekti” kokoaa jalankaaren uudelleen ja varmistaa jäykän jalkaterän ponnistusta varten.

Kalvojänne voi ärtyä kovasta staattisesta rasituksesta, kovan intensiteetin urheilusta tms. tuloksena voi olla vaurio- tai tulehdustila plantaarifaskiitti, jossa kipu tuntuu yleensä kantaluun etusisäreunassa.

Näihin ongelmiin auttavat pronaatiota ja kalvojännettä rentouttava teippaus, jalkaterää aktivoivat ja tukevat harjoitteet, kalvojänteen manuaaliset käsittelyt ja kalvojänteen venyttely. Myös jäähoidot tietyin reunaehdoin.

Mortonin hermopinne

Jalkapöydän luiden välissä kulkee varpaita hermottavia hermoja. Jalkapöydän luut saattavat alkaa painaa hermoja esimerkiksi poikittaisen jalkaholvin laskeuman tai liian ahtaiden kenkien vuoksi. Tällöin jokin puristukseen jääneistä hermoista ärsyyntyy ja turpoaa, ja aiheuttaa tyypillisimmin sähköiskun kaltaista kipua jalkapöydälle tai varpaiden tai päkiän puutumista ja pistävää kipua rasituksessa. Tyypillisin ahtaumapaikka on 3. ja 4. jalkapöydän luun välissä.

Fysioterapiassa pyrimme helpottamaan hermopinteen aiheuttamaa kipua. Poikittaisen holvin laskeutuma pystytään korjaamaan tukipohjallisilla, ja jalkaterän asennon korjaamisella kipu voidaan rauhoittaa. Akuutissa tilanteessa teippauksella ja jalkaterän mobilisoinnilla saadaan kipua hyvin lievitettyä.

Lasten jalkaongelmat

Vanhempien tulisi rohkaista lapsiaan leikin kautta harrastamaan liikuntaa ja erilaisia urheilulajeja unohtamatta, että sen tulisi olla hauskaa. Lapset, jotka urheilevat säännöllisesti vahvistavat verenkiertoaan, lihaksistoaan ja koordinaatiokykyään. Urheileminen myös kehittää lasta, opettaa ymmärtämään terveellisten elintapojen tärkeyden ja toimimaan ryhmässä.

Huolimatta liikunnan hyvistä vaikutuksista saattaa se myös kuormittaa nivelistöä ja lihaksistoa ja aiheuttaa rasitusvammoja mikäli lapsella on rakenteen, virheasentojen, yliliikkuvuuden, liian kovan intensiteetin tms. syyn takia taipumusta niihin.

Lasten jalkojen virheasennot ja niiden korjaantuminen  kasvamisen myötä ovat aina hyvin yksilöllistä. Mikäli on viitteitä, että lapsella on liikkumista haittaavaa virheaskellusta/virheasentoa suosittelemme askelluksen tarkkaa tutkimista jo varhaisessa vaiheessa.

Lisäksi lasten kenkien valinnassa on oltava tarkkana. Kengässä on oltava tarpeeksi tilaa ja kenkä ei saa olla liian jäykkä. Lasten varpaiden, jalkaterän ja nilkan pitää päästä kunnolla liikkumaan, jotta jalan omat lihakset saavat aktivaatiota eri tilanteissa.